Tuomas Haverila

Agilityyn tutustuin jo vuonna 1994 ensimmäisen oman koirani shetlanninlammaskoira Antun kanssa. Antun kanssa kilpailin ensimmäisen kerran keväällä 1995. Tuolloin ei ollut kuin mini ja maksi luokat ja Anttu mitattiinkin Maxi-luokkaan. Pienestä koostaan huolimatta pärjäsimme hienosti, saavutimme 12-nollavoittoa ja osallistuimme useisiin arvokilpailuihin.

Vuonna 1997 meille muutti bordercollie Keni. Kenin kanssa pärjäsimme parhaiten valjakko hiihdossa ja voitimme Pm-kisat ja olimme Sm-kisoissa neljänsiä. Agility jäi meiltä pois varhaisessa vaiheessa hyppy ongelmien vuoksi, Kenillä oli mahdollisesti häiriö syvyysnäössä.

Vuonna 2002 hankimme shetlanninlammaskoira Fico!n, joka osoittautui todella lahjakkaaksi koiraksi. Fico! saavutti urallaan yli 40 nollavoittoa ja saimme myös 2008 SM-hopeaa. Fico! on ollut myös erittäin terve ja viettää eläkepäiviä kotonamme ja on lauman ehdoton pomo.

Vuonna 2008 kuvaan astui Enzo, joka on Fico!n poika. Erittäin kuuma ja sähäkkä menijä, jonka kanssa kilpailen edelleen.

Bruno on meidän ruskea-valkoinen bordercolliepoika, joka muutti meille 2009. Bruno on opettanut minulle pitkästä aikaa kuinka maksi-koiraa pitäisi ohjata. Bruno on todellinen lasten ystävä ja olemme yhdessä perehdytty hieman myös paimennuksen saloihin. Paimennus olisikin ehdottomasti laji joka kiinnostaa, mutta riittävä treenaaminen vaatisi omat lampaat ja lammastilan.

Uusin tulokkaamme on musta-valkoinen bordercollie pentu Zarco ja on ihan tämän vuoden mallia.

Tähän saakka olen treenannut ja kilpaillut agilityssä viidellä koiralla medi ja maxi luokissa ja saavuttanut noin 80 nollavoittoa. Toivon, että saisin jatkaa tätä upeaa lajia vielä vuosia, kouluttaa itseäni lisää sekä jakaa osaamistani ja kokemustani tuleville lajin harrastajille.
 
 
  Heidi Utriainen

Ensikosketuksen agilityyn sain jo 2000-luvun vaihteessa harrastellessani belgi Katan (Hiilikuonon Nougat) kanssa ja homma jatkui muutama vuosi myöhemmin vanhempieni Lala-belgin (AGI3 Pyydyskartanonen Jemina-Yea) myötä. Ison harppauksen harrastus otti eteenpäin vasta kun JOA perustettiin v.2006 ja pääsin toimintaan mukaan heti ensimmäisenä kesänä. Kisaura Lalan kanssa alkoi jo samana vuonna ja siitä se sitten lähti.

Vuoden 2007 alussa oli vihdoin aika ja mahdollisuus ottaa oma koira ja elämäämme asteli lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira Elsa (FI AVA, FI AVA-H, FI TVA, F&EE&SE MVA, V-07,JV-07,BH Bagheera de la Patonniere). Tuon mustan koiraystävän myötä koiraharrastus on laajentunut agilitystä tokoon ja näyttelyihin ja harrastimme alkuaikoina myös pelastuskoirapuolella. Monipuolinen Elsa on rotunsa ensimmäinen agility - ja tokovalio ja juuri ennen eläköitymistään siitä tuli myös hyppyvalio joulukuussa 2014. Näyttelypuolelta se on muotovalio Suomesta, Ruotsista ja Virosta ja se on suorittanut käyttäytymiskokeen.
Elsan myötä alkoi myös pienimuotoinen kasvatustoiminta - kennelnimelle Kivasti on syntynyt yksi pentueellinen lyhytkarvapyrrejä vuonna 2014 (kotisivut osoitteessa www.seonkiva.blogspot.com)

Samanrotuinen Kiva (FI MVA, V-11,JV-11 Tottakai Rentun Ruusu) viiletti elämäämme v.2010 ja persoonallisempaa koiraeläintä saa hakemalla hakea! Terveysasiat estivät Kivan agilityuran, mutta tokossa kilpailimme ja sillä oli oikeus voittajaluokkaan. Kivan kunnia oli olla ensimmäinen rotunsa edustaja MEJÄ-kokeessa, ja se saavutti sieltä yhden AVO1-tuloksen. Kiva jouduttiin lopettamaan loppuvuodesta 2014.
Elsan kämppiksenä tällä hetkellä asuu somalikissa Kertun lisäksi kääpiövillakoira Tuittu (FI MVA, EE&LT JMVA, JV-12 Executive Sabotage), jonka kisaura on aloiteltu pikkuhiljaa. Iloinen pikkupuudeli on tulevaisuuden agilitytoivoni ja laumaa on jossain vaiheessa tarkoitus kasvattaa yhdellä pyrrillä.